Vuonna 2001 löysin itselleni tanssiparin, jonka kanssa saatoimme yhdessä treenata tansseja myös kilpailumielessä ja niinpä aloitimme säännöllisen lavatanssikilpailujen kiertämisen, jota jatkuikin sitten vuoteen 2006. Kilpailu-ura tuotti kaikenkaikkiaan 12 Suomenmestaruutta eri tanssilajeissa ja lukemattomia muita palkintosijoja, minkä jälkeen tuntuikin jo siltä, että tämä puoli tanssiharrastuksesta on nyt nähty ja että haluaisin tehdä jotain muutakin tanssin saralla.

 

Olin innostunut tuohon aikaan erityisesti salsasta, mutta Oulussa ei ollut mitään säännöllistä salsaopetusta, eikä sitä päässyt siellä juurikaan tanssimaan, joten kuljin opettelemassa ja tanssimassa sitä muualla Suomessa. Käytyäni salsaopintomatkalla Kuubassa päätin, että tälle asialle täytyy lopultakin tehdä jotain ja perustin v. 2006 syksyllä Ouluun tanssikoulun nimeltä "Salsa Oulu". Salsan harrastajien määrä nousi Oulussa nopeaan tahtiin ja salsaa päästiinkin tanssimaan tanssituntien lisäksi viikottain myös paikalliseen ravintola Never Grow Oldiin. Salsa Oulu teki joka vuosi myös opintomatkoja Kuubaan, missä pääsimme opettelemaan kuubalaisia tansseja ammattitanssijoiden ja -opettajien johdolla kuubalaisten tanssiparien kera!

 

Vaikka tanssikoulu Salsa Oulu keskittyikin kuubalaisiin ja Karibian alueen latinalaistanssien opetukseen, niin kovan kysynnän vuoksi aloitin v. 2006 myös lavatanssien opettamisen tanssiseurojen ja tanssikoulujen tilaamana vierailevana opettajana ympäri Suomen. Kilpailu-uran jälkeen olen toiminut myös tanssikilpailujen tuomarointitehtävissä ja Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry:n Seuratanssin ohjaajakouluttajana, joten monenlaisia puolia on tästä tanssiharrastuksesta jo tullut nähtyä.

 

Koska olin harrastanut monenlaista kilpaurheilua jo kouluiästä pitkälle aikuisikään saakka aika tosissaankin, niin päätin jo tanssiharrastusta aloittaessani, että tästä ei sitten tehdä mitään vakavamielistä harrastusta, vaan voin lopettaa sen heti kun hauskuus loppuu. Vielä ei ole sitä päivää tullut, vaikka tanssiharrastus onkin näiden vuosien aikana ehtinyt muuttua myös "työksi", joten tansseissa käyminen ja tanssin opettaminen jatkuu siis edelleen!

 

Vuonna 2012 tapasin tansseissa tulevan vaimoni Marikan. Jo parin ensimmäisen askeleen jälkeen tiesin löytäneeni tanssijan, jonka kanssa tanssi sujui yhteen kuin ajatus. Muutamia kertoja tansseissa tavattuamme huomasimme kaiken muunkin sujuvan kuin tanssi, joten jo toukokuussa 2014 vietimme tanssihäitämme 200 juhlavieraan kanssa!

Olen aloittanut tanssiharrastuksen vuonna 1999. Vaikka aloitin tanssimisen lavoilta, niin pian löysin itseni kilpatanssin maailmasta. Ne lavatanssikurssit joilla itse olin käynyt, eivät vastanneet odotuksiani ja minulle jäi tunne, että halusin oppia paremmin tanssitekniikkaa ja vartalonhallintaa ja että opetus olisi oikeaoppisempaa, ettei minun tarvitsisi puntaroida otanko tämän neuvon vastaan, vai voisiko kyseisen asian tehdä paremmin toisella tavalla.

 

Etenimme silloisen tanssiparini kanssa 10 vuoden aikana kilpatanssipuolella yleisen sarjan A-luokkaan asti vakiotansseissa. Kilpatanssin ohella kävin edelleen mielelläni myös lavoilla tanssimassa. Se oli aina hauskaa ja siitä jäi hyvä mieli, kuten myös boogie woogie- ja lindy hop-tunneilta. Tunsin että kilpatanssi on todella kurinalaista ja analysoin koko ajan tanssiessani mitä virheitä teen ja oli todella harvinaista, että pääsin fiilikseen jossa olisin vain nauttinut itse tanssista. Lavoilla tanssiessa ei ollut sääntöjä ja ihaniin fiiliksiin pääsi ihan huomaamatta. Aloin puntaroimaan mihin haluan rajallisen vapaa-aikani käyttää ja tein päätöksen, että kilpatanssin oli aika jäädä, jotta saisin lisää tilaa seuratanssille josta itse sain enemmän nautintoa.

 

2012 tapasin tansseissa nykyisen aviomieheni Kimmon ja tunsin jo ensiaskeleista, että näin olen aina halunnut tanssia. Olen kulkenut tanssileireillä Kimmon opetusparina ja saanut tutustua tanssin maailmaan taas uudelta kantilta. Olen neljä kertaa päässyt myös Kuubaan opettelemaan salsaa todella loisto-opetukseen ja tanssi näyttää minulle aina uusia kasvojaan.

 

Nyt kun meillä on oma tanssikoulu, haluan että uudet oppilaamme löytävät tämän ihanan uuden maailman, jonka tanssi tuo mukanaan. He jotka ovat jo pikkurillinsä (tai koko käden) menettäneet saavat tasokasta opetusta, jonka avulla saa aina enemmän ja enemmän tanssinautintoja ja hyvää fiilistä. Tanssi on minulle elämän suola ja haluan että mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan tähän maailmaan ja jäisi koukkuun harrastukseen, joka liikunnan lisäksi tuo myös hyvän olon ja paljon uusia ystäviä.

OPETTAJAT

 

Kimmo Lasanen

 

Olin monta kertaa nuoruudessani joutunut kiusallisiin tilanteisiin, joissa minun olisi pitänyt osata tanssia, kuten esimerkiksi sukulaisten ja kavereiden häissä, mutta koska en osannut, niin jouduin aina "väistelemään" näitä tilanteita tai sitten sanomaan suoraan, etten tanssi koska en osaa. Olisin kyllä halunnut osata, mutta kynnys opetteluun ja varsinkin tanssikursseille lähtemiseen tuntui olevan korkealla.

 

Vuonna 1998 sain viimein raahattua itseni Tanssikoulu Jari Aaltosen tanssikursseille Oulussa ja sillä olikin kauaskantoisempia seurauksia kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan! Opin nopeasti monien tanssien perusaskeleet ja tunsin kuinka kivi oli pudonnut sydämeltäni kun lopultakin osasin tanssia, eikä minun enää tarvinnut hävetä osaamattomuuttani, vaan osasin ihan oikeasti tanssia kuhunkin tanssiin kuuluvilla askelilla! Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, kun huomasin miten taitavia tanssijoita jatko- ja konkaritunneilla kävi, joten halusin oppia yhä vain enemmän ja enemmän jotta voisin tyydyttää jo kovasti kasvanutta tanssinnälkääni. Tanssikursseilla tutustuin moniin uusiin kavereihin, joiden kanssa aloimme kulkea myös kaikissa mahdollisissa lähialueen ravintola- ja lavatansseissa. Olin jäänyt koukkuun...

 

Pari vuotta myöhemmin vuonna 2000 Sari Aaltonen sai minut ylipuhuttua ensimmäisiin lavatanssikilpailuihin - Oulun Kunkkukisoihin - joka oli kaksipäiväinen, 10 tanssilajin kilpailu, johon kokoontui koko Suomen lavatanssiparhaimmisto. Vaikka oma menestys päättyi jo alkueriin, niin oli silti todella hienoa seurata katsomon puolelta miten taitavasti parhaat parit tanssivat ja tulkitsivat musiikkia! Kipinä tanssikilpailuihin oli syttynyt. Seuraavana kesänä aloin kulkea tanssileireillä ja -tapahtumissa ympäri Suomen ottamassa oppia sekä suomalaisilta että ulkomaisilta opettajilta ja innostus paritanssiin vain kasvoi kasvamistaan.

Marika Lasanen

 

Sydämellisesti tervetuloa tunneillemme!